Joskus tuntuu, että tuo kortisoni on ihmelääke. Kun lähdet töistä ja itkettää, vituttaa ja ahistaa niin pilleri nassuun vaan ja helpottaa. Kaikki asiat ei kylläkään helpota. Minun kohdalla.. Itseinho on valitettavasti päivittäistä ja en pysty edes katsomaan itseäni peilistä. Yritin eilen käydä "nauttimassa" kaupungilla ilmasta, mutta ei se ihan onnistunut. Ahdisti koko ajan. Ihmiset ärsytti ja ahdisti nähdä ketään. Mietin, että oisin käynyt syömässä jossain, mutta koen itteni niin läskiksi, että en halua syyä.. Päivät menee taistellessa oman mielen kanssa miettien kuka minä olen tai noh olenko nyt itseni vai johtuuko tämän lääkityksen puutteesta?
Painajaiset ovat palanneet. Kyllä, minulla on masennus ja ollut jo vuosia. Itsetunto on tuhottu systemaattisesti jo lapsesta lähtien. Aloitan syksyllä terapian ja saa nähä onko siitä apua. Minulla on paljon pelkotiloja ja kaiki mitä ympärillä tapahtuu ja tämä sairaus, ei ainakaan helpota niitä.
Tein eilen 2h reenin. Toivottavasti laihtumista tapahtuu. Itsetunto ei riitä vaa´alle nousuun..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti