Ylös ja ulos.

Pahoinvointi, tärinä, näköhäiriöt, palelu/kuumeinen olo, ripuli, lihasheikkous, levottomuus, apaattisuus, hikoilu... ah niin ihanat oireet joita yrittää joka päivä hallita. Jos taas otat liikaa lääkettä niin näytän ihan pallokalalta ja turvotus on jo jättänyt arpia iholle. Kuulostaa helpolta kun sanoo, että ota lääkettä kun oireita tulee, MUTTA oireet eivät ole aina niin yksiselitteisiä.. Joskus unohdan syyä, sillä ruokahalu vaihtelee paljon ja silloin verensokeri menee matalalle ja saatan luulla, että nyt pitää ottaa lääkettä, koska tärisen ja oksettaa. Tuossa vain yksi esimerkki lääkityksen hallinan vaikeudesta. Joinakin päivinä tuntuu, että en jaksa tätä kaikkea. Ei kehtaa lähtiä ulos kun ramppaat vessassa paskalla 8 kertaa päivässä. En kehtaa mennä kaupungille kun yhtäkkiä saattaa tulla niin huono olo, että nojailee seiniin ja näyttää känniseltä. Hydrokostisoni vaikuttaa kohtuu nopeasti, mutta on lyhytvaikutteinen. Prednisolon on pitkävaikutteinen, mutta se koituu pitkäaikaisella käytöllä lisämunuaisen kuoren tuhoksi. Ai_kun_kiva. Jatkuvasti yritän ymmärtää kehoani ja hallita sitä. Terveellinen ruokavalio ja liikunta on minun tapa näyttää kropalle, että minä haluan hallita tätä tilannetta. Saa nähä kumpi voittaa tämän sodan.

Sitten arkeen. Tänään siirsin hieman aamulääkkeen ottamista, sillä nukuin kohtuu hyvin. Unta kertyy usein 12-15h yössä ja sekin usein tympäseen, että kroppa tuntuu tarvitsevan noin paljon unta. Otin jonku aikaa sitten 10mg HS (minun erikoinen tapa lyhetää hyrdokostisoni ja Prednisolon on sit PS) ja nyt on jopa hieman nälkä. Aion käydä tänään pitkän kävelylenkin ja olen onnistunut tekemään intervallitreenin, juoksua 5min/kävelyä 5min toistaen, jo kehtana iltana peräkkäin. Olen ylipainoinen ja kunto on hyvin huonontunut astman kanssa taistelun vuoksi. Kevään ja alkukesän aikana olen aika hyvin saanut kunnon kohoamaan ja vaatekoon verran olen laihtunut, mutta matkaa on vielä paljon. Aion siis valitettavasti käydä aina läpi kuntosuorituksia, mutta toivon, että tästä ei tule Fitnespäiväkirjojen kaltaista itsestemppausnihilistipaskaa vaan yritän vertailla olotilaa ja suorituksen määrän, sillä joskus on päiviä, että sairaus ei päästä minua edes sängystä ylös.

Tänään jaksetaan. Toistaiseksi.

-M