Elämä huijaa

Kohtuu hyvä olo oli ollu pitkään ja sain kuulla, että kortisoliarvo on noussu (jo nyt) 130:en! Samoihin aikoihin aloin käymään traumaterapiassa/epävakaatyöryhmän hoidoissa. Aloitin myös entistä kovemman kuurin joka on muokattu ENE -kuurista. No mitäpä tämmönen levoton yksilö sitten tekee? Lopettaa kortisonin. Tuloksena voinnin huonontuminen ja uniongelmat. Tässä kärvistellessä, pahoinvoinnin siivittelemänä sohvalla, tajusin että pitäiskö ottaa kortisonia niin helpottais. Kas kummaa.. olo on kuin uusi... ei siis vielä(kään) eroon kortisonista. Paljon on terapiassa itketty ja täristy niin ehkä on parempi pitää vointia ja jaksamista yllä.

Terapiassa sanotaan, että en ansaitse pahaa. Voisimpa uskoa siihen...

-M

Elämää vain

Väsymystä on taas ollut ilmassa. Lähinnä fyysistä. Reeni kulkee kun kulkee eli turha raskaiden työpäivien jälkeen reenata. Heti kun yöuni on kohillaan niin reeni kulkee. Jopa juoksu on alkanu onnistuun :) Hydrokortisoni on mennyt 15mg/pv, mutta.. kun vointi romahtaa niin se kans romahtaa. Minua pyydettiin matkustamaan vaikka en olisi halunnut. Koko ajan takaraivossa oli ajatus, että väsyneenä ei kannate lähtiä matkustamaan. Matkan loppuvaiheen alkessa pidätin oksennusta ja koko kroppa oli kylmästä hiestä märkä. Uhmasin huonoa oloa ja nakkasin 5mg HSää suuhun, sillä tajunnan taso alkoi olla huono. Käsistä alkoi lähtiä tunto ja puhe ei enään kulkenu. Suljin silmät ja toivoin että herään vielä. Selvisin perille ja yön aikana sitten nesteen alko purkautumaan ja ramppasin vessassa 4 kertaa. Aamulla kuulemma näytin hieman terveemmän väriseltä. Työaamut sujuu kohtuu hyvin, mutta jos pitkän yöunen jälkeen lähtee heti palloileen ulos niin kohta puskee hikeä ja oksettaa. Mikään ei pysy käsissä tärinän vuoksi. Totuppa nyt tuon kanssa elämään..

Ps. Puusaunassa saunominen on laillista huumetta <3

-Minna

Miksi?

Koko viikko on mennyt niin, että kun olen päässyt töistä olen ollu huonovointinen ja kipeä. Perjantaina aloitin aamun 10mg HS kuten normaalisti, mutta se ei auttanu. Alkoi puskea kylmänhikeä ja menin lattialle polvilleni sillä oksetti todella kovasti. Samalla kädet tärisi ja maailma pyöri. Sai otettua 5mg lisää HS ja minun oli pakko lähtiä hoitamaan asioita. Kaupungilla otin 5mg lisää ja ei auttanu silti. Yhdessä kaupassa myyjä kysy, että onko ulkona noin lämmin kun hikoilin t-paita päällä. Lähdin lopulta kämpille täriseen sohvalle. Illalla tuli toinen oksetuskohtaus. En ymmärrä miksi hydrokortisoni ei auttanu kunnolla koko päivänä. Tänään otin aamusta 5mg prednisolonia ja levänny. Kohtuu ok olo, mutta yksinäinen.. en pysty katsomaan itseäni peilistä.. olen ansainnut yksinäisyyteni.. olen paska ihminen..

-M

No puhutaan nyt siitä masennuksesta

Kävin juttelemassa psykiatrin kanssa. Jälleen kerran. Onhan tätä rumbaa tehty jo melkein 15 vuotta. Näyttää olevan tässä ihmisessä paljon selvitettävää pään puolella. Nuorena sain apua paniikkikohtauksiin, masennukseen ja ennen kaikkea, niiden aiheuttamiin asioihin. En ole hyvä tarinankertoja, mutta hyppään tässä kohti siihen miksi alan nyt avautuun eli vanhaan elämän faktaan; ihmiset pettää aina. On julmaa lukea, kun toinen kertoo rankasta koulukiusattuna olemisesta, mutta samaan aikaan hän tekee minun elämästäni helvettiä. Tai noh, teki kun osa helvetistä on koettu ja ehkä lisää on edessä. Toivon, että minulla olisi voimia ja munaa kertoa hieman omasta taustastani. Voi olla, että joku muukin tietää millaista on kun huomaat 20 -vuotiaana, että muistat asioita joita et sitä hetken ennen, tienny tapahtuneen. Traumoja, jotka ovat niin pahoja, että olet blokannu ne päässäni vuosiksi. Tramoja, jotka ovat tehneet minusta emotionaalisesti tyhjän kohdatessasi fyysisiä uhkia elämässäsi. Traumoja, joita vieläkin tulee ajoittain lisää muistiin! Niin pahoja traumoja, että nyt kun ne nostetaan esiin terapiassa, niin jo ennen terapian alkamista, oireilen päivittäin. Pistetään soppaan vielä perheensisäiset ongelmat, 11 vuotta koulukiusattuna olemista, tuhoisia parisuhteita, tuhoutunut itsetunto, henkinen väkivalta muissa olosuhteissa elämässä ja ah tämä niin ihana emotioita heittelevä kortisoli asia niin ompa se kumma että lääkäri luki muutaman diagnoosin minulle! Keskivaikea masennus, post-traumaattinen stressihäiriö ja epävakaa persoonallisuus.

Oireita? Oi kyllä. Painajaisia (en nuku ilman lääkkeitä), ahdistuskohtauksia sekä paniikkikohtauksia, tunteiden heittelyä, itsekunnioituksen puute, itsevarmuuden puute, ihmispelko, pakko-oireita, epävarmuutta ja erillaisia pelkotiloja. Olenko työkykyinen? Kyllä. Työ tuo mielekkyyttä elämään, nautin siitä, pidän siitä ja uskallan jopa sanoa, että osaan työni kohtuu hyvin.. oli pakko lisätä tuo "kohtuu" tuohon ku ei vaan voi muuta...en pysty...

Mikä olo tänään kortisolin suhteen? Heittelehtii kuin lehti tuulessa. Ja seki vatuttaa.. Työpäivän jälkeen itkettää ja välissä hymyilyttää, välissä palelee, välissä makaan tuskanhiessä sängyllä, kuntoilu ei onnista, päätä särkee ja huimaa. Tiiä sitten johtuuko nuo kaikki kortisolista tai jostain muusta. Tällä hetkellä hypin niin pahasti seinille, että en osaa nähdä asioita rationaalisesti. Sen verran voin sanoa, että yritin tuossa laskea päivittäistä HS annosta, mutta juu ei pysty. Kiva katsoa kun oma käsi alkaa näyttää aaltoilevalta ja kaikki pyörii. Hmm ottaisko lääkettä?

Oi ja voi tätä elämää..

-M

Yökyöpeli

Sairastelu jatkuu. Aloin huolestumaan kun flunssa ei meinannut helpottaa. Yritin mennä töihinki, mutta astma meni ahtaalle ja vaati välitöntä sairaalahoitoa. Selvisi, että NYT oli sitten tulehdusta poskionteloissa ja keuhkoissa limaa. PEFfit ei meinannut parantua ja päätä särki jatkuvasti. Myös hirveä väsy oli koko ajan ja pelkäsin, että onko kortisonilääkitys jotenki huonosti. Noh poskiontelotulehdus selitti kaikki oireet. Sain endokrinologilta luvan nostaa Prenisolonit 30mg 5pv ajaksi ja 20mg 5pv sen jälkeen. Mutta viime yö ja tämä aamu teki kyllä selväksi, että alan jo nyt vähentämään lääkitystä. Kahtena iltana ollu todella levoton olo ja nukkumisesta ei oikein tule mitään. 3h unen jälkeen heräsin 3 aikoihin yöllä. Otin Melatoniinia ja yritin rentontua. Vasta 1g Panadolin jälkeen nukahdin aamulla puoli kahdeksan jälkeen. Mietin yöllä, että onkohan keuhkot nyt alkaneet rauhottumaan kun kortisoni selkeästi aiheuttaa sivuoireita. Sivuoireita ei yleensä ole steroidivajauksen vuoksi, sillä lääkitys korvaa hormoonin puutetta. Jos lääkettä on liikaa niin tulee ns. Cushing oireita (googlettamalla löytyy lisää tietoa). Puhaltelin aamulla PEFfiä ja arvo oli 420 eli aika hyvä! Normaalisti puhaltelen 450. Päätin siis, että tänään otan PS:ä 20mg ja alan laskeen siitä ja palaan HS:n. Wuhuu!

Tähän lähelle on aukaistu tällä viikolla hieno "ulkokuntosalo" joten minut löytää sieltä aika usein. Tietenki vasta sitten kun olen täysin terve. Jälkitaudit eivät ole kiva juttu... Sairastelun aiheuttama pahoinvointi on onneksi pitäny syömisen kurissa, mutta ärsyttää kun on tullut lisää arpia ihoon..

Aikaa minulla on riittäny sairastalun aikana ja tulin siihen tulokseen, että en ole vielä sinut astman kanssa. Siis sairautena. Ehkä en osaa vielä hyväksyä, että olen astmaatikko. Meinasin tukehdutua kun join mehua "väärään kurkkuun" ja liman kanssa se esti minua hengittämästä sisään. Tämä säikähdys sai minut heräämään, että minun pitää oppia huomioimaan poikkeustilanteiden vaara sairauden vuoksi, paremmin. Noh katsotaan..

Tuli vähän löysällä munalla tämä teksti, mutta pistän univelan piikkiin.

-M

Kesäflunssa

Pitihän seki vielä tähän saada.. Olen miettiny monta syytä miksi flunssa iski, mutta todennäkoisesti se on kaikkien niiden yhdistelmä. Reenasin liikaa, kävin uimahallissa ja sain sieltä pöpön, astmalääkkeen vaihto, kylmä tuuli, stressi jne.. Noh kumminki. Nenä alko mennä tukkoon ja kurkku kipeäksi keskiviikkona. Yöt nukun puoli-istuvassa asennossa. Lima on keltaista ja sitkeää. Eilen aloin yskimään limaa ja PEF:n puhaltaminen ei oikein onnistu sillä alan yskimään kovasti. Kyljet on kipeät ja tuntuu, että kuolen joka kerta kun alan yskimään. Vaihdoin HS:n PS:iin. 10mg täytyy nyt riittää. Käyn huomenna varalta lääkärissä kysymässä tarvinko antibioottikuurin. Kaipaan reenaamista. Ruokahalu onneksi pysyy poissa rään aiheuttaman pahoinvoinnin vuoksi. Maha on turvonnut ja kipeä. Päivän paras hetki on pitkä kuuma suihku. Prednisolonia syödessä ei onneksi tarvi miettiä pysyykö lääkitys oikealla tasolla, mutta on yhäki tärkeää muistaa, että Prednisolon voi tuhota lisämunuaisen kuoren -> Addison. Peukut pystyyn, että tää räkätauti lähtis jonnekki muualle. Nopeasti.

-M

Niitä huonoja päiviä..

Eilen oli todella huono päivä. Maha oli sekaisin, pahoinvointia ja väsy paino koko ajan. HS:ää meni 17,5mg ja silti vointi oli aika huono. Treeni ei meinannu millään kulkea, mutta sain tehtyä 2h reenin huulta purren. Ruokavalio meni eilen tosi hyvin: proteiinipirtelö aamulla, kanaa ja sieniä päivällä ja hedelmiä sekä pähkinöitä illalla reenin jälkeen. Välttelen maitotuotteita. Aamupirtelö sisältää sokeroimatonta mantelijuomaa sekä Fit&Feel Good (suomalainen tuote) jauhetta. Olen huono syömään aamuisin, mutta aamupalaa ei aaa jättää väliin. Huomaasin, että juotava "ruoka" on toimivin ratkaisu minun kohdalla :) nukuin viimeyön todella huonosti (taas), joten piti korjata tilanne päikkäreillä. Toivottavasti tänään reeni kulkee paremmin. Tämän viikon välipäivä oli torstaina. Ulkona sataa eli sisäreeniä tänään... (jälleen kerran). Toivottavasti eilinen olo ei johdu astmalääkkeen vaihdosta...

-M