Kävin juttelemassa psykiatrin kanssa. Jälleen kerran. Onhan tätä rumbaa tehty jo melkein 15 vuotta. Näyttää olevan tässä ihmisessä paljon selvitettävää pään puolella. Nuorena sain apua paniikkikohtauksiin, masennukseen ja ennen kaikkea, niiden aiheuttamiin asioihin. En ole hyvä tarinankertoja, mutta hyppään tässä kohti siihen miksi alan nyt avautuun eli vanhaan elämän faktaan; ihmiset pettää aina. On julmaa lukea, kun toinen kertoo rankasta koulukiusattuna olemisesta, mutta samaan aikaan hän tekee minun elämästäni helvettiä. Tai noh, teki kun osa helvetistä on koettu ja ehkä lisää on edessä. Toivon, että minulla olisi voimia ja munaa kertoa hieman omasta taustastani. Voi olla, että joku muukin tietää millaista on kun huomaat 20 -vuotiaana, että muistat asioita joita et sitä hetken ennen, tienny tapahtuneen. Traumoja, jotka ovat niin pahoja, että olet blokannu ne päässäni vuosiksi. Tramoja, jotka ovat tehneet minusta emotionaalisesti tyhjän kohdatessasi fyysisiä uhkia elämässäsi. Traumoja, joita vieläkin tulee ajoittain lisää muistiin! Niin pahoja traumoja, että nyt kun ne nostetaan esiin terapiassa, niin jo ennen terapian alkamista, oireilen päivittäin. Pistetään soppaan vielä perheensisäiset ongelmat, 11 vuotta koulukiusattuna olemista, tuhoisia parisuhteita, tuhoutunut itsetunto, henkinen väkivalta muissa olosuhteissa elämässä ja ah tämä niin ihana emotioita heittelevä kortisoli asia niin ompa se kumma että lääkäri luki muutaman diagnoosin minulle! Keskivaikea masennus, post-traumaattinen stressihäiriö ja epävakaa persoonallisuus.
Oireita? Oi kyllä. Painajaisia (en nuku ilman lääkkeitä), ahdistuskohtauksia sekä paniikkikohtauksia, tunteiden heittelyä, itsekunnioituksen puute, itsevarmuuden puute, ihmispelko, pakko-oireita, epävarmuutta ja erillaisia pelkotiloja. Olenko työkykyinen? Kyllä. Työ tuo mielekkyyttä elämään, nautin siitä, pidän siitä ja uskallan jopa sanoa, että osaan työni kohtuu hyvin.. oli pakko lisätä tuo "kohtuu" tuohon ku ei vaan voi muuta...en pysty...
Mikä olo tänään kortisolin suhteen? Heittelehtii kuin lehti tuulessa. Ja seki vatuttaa.. Työpäivän jälkeen itkettää ja välissä hymyilyttää, välissä palelee, välissä makaan tuskanhiessä sängyllä, kuntoilu ei onnista, päätä särkee ja huimaa. Tiiä sitten johtuuko nuo kaikki kortisolista tai jostain muusta. Tällä hetkellä hypin niin pahasti seinille, että en osaa nähdä asioita rationaalisesti. Sen verran voin sanoa, että yritin tuossa laskea päivittäistä HS annosta, mutta juu ei pysty. Kiva katsoa kun oma käsi alkaa näyttää aaltoilevalta ja kaikki pyörii. Hmm ottaisko lääkettä?
Oi ja voi tätä elämää..
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti