Elämää vain

Väsymystä on taas ollut ilmassa. Lähinnä fyysistä. Reeni kulkee kun kulkee eli turha raskaiden työpäivien jälkeen reenata. Heti kun yöuni on kohillaan niin reeni kulkee. Jopa juoksu on alkanu onnistuun :) Hydrokortisoni on mennyt 15mg/pv, mutta.. kun vointi romahtaa niin se kans romahtaa. Minua pyydettiin matkustamaan vaikka en olisi halunnut. Koko ajan takaraivossa oli ajatus, että väsyneenä ei kannate lähtiä matkustamaan. Matkan loppuvaiheen alkessa pidätin oksennusta ja koko kroppa oli kylmästä hiestä märkä. Uhmasin huonoa oloa ja nakkasin 5mg HSää suuhun, sillä tajunnan taso alkoi olla huono. Käsistä alkoi lähtiä tunto ja puhe ei enään kulkenu. Suljin silmät ja toivoin että herään vielä. Selvisin perille ja yön aikana sitten nesteen alko purkautumaan ja ramppasin vessassa 4 kertaa. Aamulla kuulemma näytin hieman terveemmän väriseltä. Työaamut sujuu kohtuu hyvin, mutta jos pitkän yöunen jälkeen lähtee heti palloileen ulos niin kohta puskee hikeä ja oksettaa. Mikään ei pysy käsissä tärinän vuoksi. Totuppa nyt tuon kanssa elämään..

Ps. Puusaunassa saunominen on laillista huumetta <3

-Minna

Miksi?

Koko viikko on mennyt niin, että kun olen päässyt töistä olen ollu huonovointinen ja kipeä. Perjantaina aloitin aamun 10mg HS kuten normaalisti, mutta se ei auttanu. Alkoi puskea kylmänhikeä ja menin lattialle polvilleni sillä oksetti todella kovasti. Samalla kädet tärisi ja maailma pyöri. Sai otettua 5mg lisää HS ja minun oli pakko lähtiä hoitamaan asioita. Kaupungilla otin 5mg lisää ja ei auttanu silti. Yhdessä kaupassa myyjä kysy, että onko ulkona noin lämmin kun hikoilin t-paita päällä. Lähdin lopulta kämpille täriseen sohvalle. Illalla tuli toinen oksetuskohtaus. En ymmärrä miksi hydrokortisoni ei auttanu kunnolla koko päivänä. Tänään otin aamusta 5mg prednisolonia ja levänny. Kohtuu ok olo, mutta yksinäinen.. en pysty katsomaan itseäni peilistä.. olen ansainnut yksinäisyyteni.. olen paska ihminen..

-M

No puhutaan nyt siitä masennuksesta

Kävin juttelemassa psykiatrin kanssa. Jälleen kerran. Onhan tätä rumbaa tehty jo melkein 15 vuotta. Näyttää olevan tässä ihmisessä paljon selvitettävää pään puolella. Nuorena sain apua paniikkikohtauksiin, masennukseen ja ennen kaikkea, niiden aiheuttamiin asioihin. En ole hyvä tarinankertoja, mutta hyppään tässä kohti siihen miksi alan nyt avautuun eli vanhaan elämän faktaan; ihmiset pettää aina. On julmaa lukea, kun toinen kertoo rankasta koulukiusattuna olemisesta, mutta samaan aikaan hän tekee minun elämästäni helvettiä. Tai noh, teki kun osa helvetistä on koettu ja ehkä lisää on edessä. Toivon, että minulla olisi voimia ja munaa kertoa hieman omasta taustastani. Voi olla, että joku muukin tietää millaista on kun huomaat 20 -vuotiaana, että muistat asioita joita et sitä hetken ennen, tienny tapahtuneen. Traumoja, jotka ovat niin pahoja, että olet blokannu ne päässäni vuosiksi. Tramoja, jotka ovat tehneet minusta emotionaalisesti tyhjän kohdatessasi fyysisiä uhkia elämässäsi. Traumoja, joita vieläkin tulee ajoittain lisää muistiin! Niin pahoja traumoja, että nyt kun ne nostetaan esiin terapiassa, niin jo ennen terapian alkamista, oireilen päivittäin. Pistetään soppaan vielä perheensisäiset ongelmat, 11 vuotta koulukiusattuna olemista, tuhoisia parisuhteita, tuhoutunut itsetunto, henkinen väkivalta muissa olosuhteissa elämässä ja ah tämä niin ihana emotioita heittelevä kortisoli asia niin ompa se kumma että lääkäri luki muutaman diagnoosin minulle! Keskivaikea masennus, post-traumaattinen stressihäiriö ja epävakaa persoonallisuus.

Oireita? Oi kyllä. Painajaisia (en nuku ilman lääkkeitä), ahdistuskohtauksia sekä paniikkikohtauksia, tunteiden heittelyä, itsekunnioituksen puute, itsevarmuuden puute, ihmispelko, pakko-oireita, epävarmuutta ja erillaisia pelkotiloja. Olenko työkykyinen? Kyllä. Työ tuo mielekkyyttä elämään, nautin siitä, pidän siitä ja uskallan jopa sanoa, että osaan työni kohtuu hyvin.. oli pakko lisätä tuo "kohtuu" tuohon ku ei vaan voi muuta...en pysty...

Mikä olo tänään kortisolin suhteen? Heittelehtii kuin lehti tuulessa. Ja seki vatuttaa.. Työpäivän jälkeen itkettää ja välissä hymyilyttää, välissä palelee, välissä makaan tuskanhiessä sängyllä, kuntoilu ei onnista, päätä särkee ja huimaa. Tiiä sitten johtuuko nuo kaikki kortisolista tai jostain muusta. Tällä hetkellä hypin niin pahasti seinille, että en osaa nähdä asioita rationaalisesti. Sen verran voin sanoa, että yritin tuossa laskea päivittäistä HS annosta, mutta juu ei pysty. Kiva katsoa kun oma käsi alkaa näyttää aaltoilevalta ja kaikki pyörii. Hmm ottaisko lääkettä?

Oi ja voi tätä elämää..

-M